KUKA ON JONNA
2023:
Olisikohan tätäkin aika päivittää hiukan… 😀
Paljon on näköjään mahtunut kolmeen vuoteen! Kyllä, ihan just tulee täyteen kolme vuotta yrittäjänä, sama muija täällä edelleen on, mutta hieman eri harrastukset 🙂
Kesällä 2021 huomasin koirassani pienen patin, joka lopulta todettiin todella aggressiiviseksi nisäkasvaimeksi ja mitään ei ollut tehtävissä enää. Olihan koiralla toki ikääkin, seuraavana olisi tullut täysi kymppi. Jouduin tekemään sen koiran omistajan pahimman ja raskaimman päätöksen, kyyneleet muuten tulee edelleen kun tästä kirjoitan. Siinä hetkessä myös päätin että olen ainakin vuoden ilman koiraa, koska enhän koskaan aikuisiällä ole ollut koiraton, helpompi matkustaa ja ei tarvitse aikatauluttaa päiviä koiran(kin) mukaan. Ajatuksenahan tuo kuullosti oikeinkin hienolta, mutta käytännössä se oli tällaista: välteltiin kotona olemista kuudelta illalla, koska silloin piti antaa ruoka koiralle, heitin roskiin lenkkarit – enhän mä niitä tarvitse kun ei ole kerran koiraakaan niin en pääse ulos. Prismassa näin ulkoiluhousuja – itkin tietenkin, koska enhän mä sellaisiakaan koskaan enää tule tarvitsemaan kun ei ole koiraa. Itkin myös lenkillä kun näin koiria, koska minulla ei ollut enää kuin pelkkä hihna. Mutta eihän uutta koiraa voi heti ottaa. Hetkinen, miksi ei?
Siitä alkoi sitten aktiivisempi koiran etsintä (olen tooooodella tarkka näissä). Mäyräkoira oli ollut jo pitkään haaveissa ja rodun ”ongelmat” oli tiedossa, joten tuli etsittyä yötä päivää juuri meille sopivaa, ja onneks se löytyi! Koitti marraskuu 2021 ja Sirpa kotiutui, nyt meidän koti oli taas täydellinen kun siellä asui koira. Koiraihmiset tietää että kaikilla on se yksi ”elämänsä koira” ja tämä on minulle juuri se! Täydellinen kaikilta osin.
Metsästys puolen harrastuksethan oli ihan uusi tuttavuus näin palveluskoirien kanssa harrastaneelle, mutta kokeile ja onnistu (ja epäonnistu) menetelmällä Sirpasta leivottiin juuri heinäkuun lopulla Suomen jäljestämisvalio alle kaksi vuotiaana! On muuten huikea fiilis, me tehtiin se!
Koiraharrastuksen lisäksi on tyttö aloittanut koulun ja elämä kulkee kivasti eteenpäin töiden ja vapaa-ajan parissa. Paljoa ei ylimääräiseen ole jäänyt aikaa yrittäjällä, mutta edelleen lomaillaan talvella ja tietenkin Thaimaassa!
2020:
Olen äiti, koiranomistaja, yksinhuoltaja, opiskelija, kehäsihteeri, taloushallinnon merkonomi, ex-vaimo, tytär ja ennen kaikkea yrittäjä.
Yrittäminen on tavallaan tuttua puuhaa; ensin yritin päästä välitysalalle töihin sitten yritin pärjätä alalla, seuraavaksi myyntipäällikkönä sitten myyntijohtajana, sitten taas yksin alalla. Tarinahan ei vielä kerro kuinka viimeinen jatkuu, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Olen tosiaan vuonna 2016 syntyneen tytön äiti, koiria minulla on enää yksi dobermanni ja me asustellaan Vaajakoskella. Moni pitää hulluna kun perustaa yrityksen tässä vaiheessa elämää, niin sanottujen ruuhkavuosien keskellä, mutta rakastan työtäni kiinteistönvälittäjänä ja haluan tehdä siitä minun näköisen: rennolla asenteella vahvaa osaamista. Erityisiin vahvuuksini kuuluu periksiantamattomuus ja iloisuus. Kauppiksessa ollessani opettajani sanoivat aina minulle ”Jonna, et tule pärjäämään elämässä pelkillä puheenlahjoilla”, voin todistaa tuon väitteen nyt vääräksi! Ei vaan, on minulla muitakin lahjoja, ainakin jouluna. Ja näköjään huumorintajuakin löytyy, ja sitä muuten vaaditaan, niin nuoren naisen äitinä, kiinteistönvälittäjänä kuin dobermannin omistajana.
Harrastuksille on jäänyt hieman vähemmän aikaa, aiemmin harrastin paljonkin koirieni kanssa ja kävin kehäsihteerinä ja näytteilleasettajana koiranäyttelyissä viikonloppuisin. Koirani on käynyt myös keskivertoa dobermannia enemmän Virossa koiranäyttelyissä.
Matkustaminen on ehdoton suosikkini, minusta on ihana käydä eri maissa ja syödä paikallisia ruokia, nähdä nähtävyyksiä (ja erityisesti ostoskeskuksia). Minun ja tyttäreni suosikki on Thaimaa, koska aurinko ja lämpö. Harrastuksiini voi myös lukea satunnaiset oikeustieteen opinnot joita suoritan Itä-Suomen yliopistossa avoimella puolella, mikään ei ole parempaa kuin lukea lakia illalla viltin alla. Tämä on yksi niistä oudoista asioista minussa, mutta minun kohdalla tieto rentouttaa. Oikeustieteen opinnot tukevat täydellisesti työtäni välittäjänä ja minusta on todella tärkeää kehittää jatkuvasti omaa osaamistani ja pysyä mukana muutoksissa.